Sijainti, sijainti ja sijainti – työpaikkana ja digitaalisesti

Työpaikka on reaalielämän sijainti teollisella aikakaudella

Nyt voisi helposti sanoa, että sijainnilla ei ole enää merkitystä. Voit tehdä työtä mistä vain. On ihan sama tehdä hommia laiturinnokasta Pudasjärvellä kuin Helsingin keskustassa tai Hayes Valleyssä San Franciscossa. Periaatteessa näin voisi ajatella, että tietoliikenne mahdollistaa joustavan työskentelyn missä vain. Nyt tämä toimii vain teknisesti ja periaatteessa, mutta ei käytännössä eikä laajassa mittakaavassa.

“Etätyö ei ole digitalisaatiota vaan perinteisen organisaation keino vähentää toimiston lattiapintaa.”

Elisalla töistä tehdään jo kolmannes kotona. Paikka ei ole kuitenkaan juuri miksikään muuttunut eli toimipiste on edelleen olemassa, vaikka omaa työpistettä ei olisikaan. Työpaikalla käydään edelleen säännöllisesti kaksi kolmasosaa. Kun otetaan paikan määritelmäksi pk-seutu, ei kukaan ole “vapautunut” fyysisestä paikasta tai ei ainakaan alueesta.

“Etätyö ei ole päässyt irti teollisen ajan ajattelusta eikä reaalielämän sijainnista.”

On vasta harvoja esimerkkejä siitä, että yritys on on aidosti verkossa. Pystyykö yritys muuttumaan vai ajaako perinteisen organisoinnin ohi verkostot ja yhteisöt? Elisalla tähän muutokseen on mennyt pitkä aika ja heidän liiketoimintaansa kuuluu liikkuvan työn ratkaisut. Muissa organisaatioissa ollaan vielä täysin lähtökuopissa.

“Helsinki kasvaa 240.000 asukkaalla 2050 mennessä, koska kaupunkiasuntoja puuttuu nyt 500.000 ihmiseltä.”

Vaikka teknologia mahdollistaa työnteon missä vain, miksi ihmiset sitten muuttavat kaupunkeihin? Helsingin kasvutavoite on 240.000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä. Pk-seutu tulee kasvamaan 1,5 miljoonasta 2 miljoonaan. Tutkin parissa projektissa Pirkanmaata ja Keski-Suomea, joiden väestöennuste lupaa kasvua vain Jyväskylään ja Tampereelle sekä niiden välittömässä läheisyydessä oleville kunnille. Esimerkiksi Pirkkalan odotetaan kasvavan 40%:ia nykyistä, mutta Orivesi pitää juuri ja juuri nykyisen väkimäärän. Kaikille edes kasvukeskuksen ympärillä oleville kunnille ei tule kasvua automaattisesti. Kun mennään 50 km päähän keskuksesta, väestönkasvu käytännössä pysähtyy. Kun lähestytään 100 km etäisyyttä keskuksesta, väestöennuste näyttää -20% – -25% vuoteen 2040 mennessä (Lähde: Tilastokeskus väestöennuste 2015-2040).

“Etätyö ei muuta muuttoliikkeen suuntaa.”

Mikään ei näytä muuttavan tätä suuntaa seuraavan 25 vuoden aikana? Slush 2016 aikana oli puhetta urbanisaation murtumisesta (Kauppalehti 30.11.2016). Tutkimuksessa väitettiin, että “urbanisaatio on tulossa tiensä päähän ja lähivuosina yhä useammat ihmiset ja yritykset muuttavat kaupunkien laitamille tai vielä kauemmaksi maaseudulle väljempiin oloihin.” Radikaali toteamus, jolla ei nyt ole täysin todellisuuspohjaa. Ensinnäkin kestää vielä pidemmälle 2020-luvulle, että nyt kypsymässä olevat teknologiat tulevat oikeasti käyttöön. Toiseksi tutkimus oli määrittänyt “keskustan” melko kapeasti (10 mailin säde), jossa oli todettu väkimäärän vähentyneen. Oliko kyse siitä, että muutettiin vapaaehtoisesti vai korkeiden hintojen takia ja tilat on muutettu tuottavampaan käyttöön? Manhattanin näkökulmasta koko Helsingin seutu on maaseutua. Kolmanneksi tutkimus ei siis kuvaa Suomen tilannetta ainakaan “lähivuosina”.

Jos elämäämme suuresti muuttavat pääteknologiat (virtuaalitodellisuus, robottiautot, tekoäly, energia, lähivalmistus, jne.) kypsyvät seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta olemme tässä tehneet vielä investointeja “vanhaan”, joiden käyttöikä on autoissa luokkaa viidestä kymmenen vuotta. Emme myöskään muuta elämäntapaamme kovin radikaalisti enää yli 30 vuotiaina. Jotta muuttaisimme “pidemmälle”, ajoittuisi tämä vasta 2030-luvun loppupuolelle. Tässä välissä tulee rakentamisen kehittyä melkoisesti, jotta juuri kaupunkeihin muuttaneet 500.000 voisi muuttaa takaisin, koska “kauempana” ei ole mitään mihin muuttaa. Jotta tilanne olisi edes nopeallakin aikataululla nykytilanteessa (ensin 500.000 muuttaa kaupunkeihin ja sitten sama määrä pois), ollaan silloin 2050-luvun tuolla puolen. Kovin nopeasta urbanisaation murtumisesta ei ole siis kyse. Ei ainakaan lähivuosina tai edes seuraavan kymmenen vuoden sisällä.

Olemme kiinni teollisen aikakauden organisaatiossa, jossa työpaikat ovat reaalimaailman sijainteja vielä seuraavatkin 25 vuotta. Etätyö näyttää ratkaisevan sitä, että alue voi olla vähän isompi kuin vain yksi kaupunki ja käsittää noin 50 km säteen keskuksesta.

“Piilaaksoa ei voi eikä kannata kopioida?”

Piilaakso on ollut pitkään se teknologiayritysten keskittymä, josta globaalisti menestyneet yritykset ovat valloittaneet maailmaa. Piilaakson ekosysteemi kattaa noin neljä miljoonaa ihmistä Pohjois-Kaliforniassa San Franciscon lahden ympärillä. Alue vetää osaavaa porukkaa, jotka riskejä kaihtamatta ideoivat uutta liiketoimintaa. Kun sinne kerääntyy valtava osaamispotentiaali ja kasvuhalukkuus, rahoittajat seuraavat perässä. Positiivinen ja itseään vahvistava kierre on valmis – osaajat, yrittäjät ja riskirahoittajat. Sijainti on tässä tapauksessa jo luokkaa 100 km matka Richmondista San Franciscon ja Palon Alton kautta San Joseseen.

Paremmat rahoitusmahdollisuudet lisäävät kasvuyrittäjien määrää, joka taas tuo uusia työmahdollisuuksia eri alojen osaajille. Merkittävää Piilaakson kasvuyrityksissä on myös se, että iso osa niistä on maahanmuuttajien perustamia tai heti seuraavassa polvessa. Piilaakso imee luovaa ja kyvykästä porukkaa kaikkialta maailmasta, vaikka Yhdysvallat on jo lähtökohtaisesti iso markkina. Piilaaksolle edes Yhdysvallat ei ole riittävä osaajien ja yrittäjien lähde.

“Luova luokka on jälkiteollisen ajan moottori jatkuvaan uudistumiseen.”

Richard Florida on kirjoittanut luovasta luokasta, jolla varmasti olisi parhaimmat mahdollisuudet tehdä työtä mistä vain, mutta he suuntaavat matkansa vain tiettyihin paikkoihin – esimerkiksi juuri Piilaaksoon. Jenkeissä luova luokka käsittää noin 30% työvoimasta eli puhutaan merkittävästä määrästä osaajia, jotka ovat avain uusiin innovaatioihin jälkiteollisessa ajassa. Luova luokka sijoittuu paikkakunnille, jotka tyydyttävät heidän kulttuuriset, luovat ja teknologiset tarpeet. Näitä paikkoja Pohjois-Amerikassa ovat mm. Chapel HillSan FranciscoWashington, D.C.AustinSeattleToronto, Ontario ja Portland, Oregon.

Kun jälkiteollinen aika keskittyy edelleen reaalielämän sijainteihin, onko digitalisaation edes mahdollista luoda paikka, joka on vain verkossa?

Mitä sijainti tarkoittaa verkossa?

Sijainti on verkosto, yhteisö ja keikkatalouden alusta

Joustavassa verkostossa yhteydet toimivat ja osaaja kuin osaaja löydetään nopeasti sijainnista riippumatta. Pienemmät ja ketterät yritykset tähän jo pystyvät, mutta ne eivät muuta muuttoliikkeen suuntaa. CV:tä ei tarvita, kun aina joku takaa luottamusketjun. Yrittäjien verkosto pystyy kiinnittämään osaajia ilman reaalielämän tapaamista, kun sen sidokset ovat luottamuksella vahvistettuja. Digitalisaation vaikutuksesta nämä verkostot kasvavat ja yhteydenpito helpottuu.

Suurimpia hajautettuja yhteisöjä ovat avoimen lähdekoodin ympärille muodostuneita organisaatioita. Jäsenet eivät ole nähneet toisiaan reaalielämässä, mutta uutta projektia voidaan silti aloittaa yhdessä. Tämä ideaali toimii lähinnä ohjelmistokehityksessä. Tästä saa kuitenkin esimerkin, joka osoittaa, että hajautettu työskentelymalli on mahdollinen ja yhteisö pystyy viemään läpi vaativia projekteja ilman reaalielämän tapaamisia.

Tähän mennessä olen ostanut rajattuja ohjelmointitehtäviä (mobiiliapplikaation ja serverin välinen suojattu tietoliikenne) ja projektin osia (logon suunnittelu) keikkatauluden alustojen avulla. Tässä luottamuksen on rakentanut juuri keikkatalouden alusta, joka hoitaa työstä sopimisen, arvioinnit ja rahaliikenteen. Luottamusta laajempien kokonaisuuksien ostamiseen tai uusien verkostojen luomiseen keikkataloudesta ei ainakaan vielä löydy. Ne sopivat tällä hetkellä lähinnä rajattuihin tehtäviin ja selkeisiin osaprojekteihin.

Osaaja, joka asuu kaukana keskuksista, voi siis tehdä keikkatalouden tietotyötä, mutta sijainnilla on kuitenkin merkitystä. Nyt työn sijainti on keikkatalouden alusta esimerkiksi TaskRabbitCare.com ja Upwork. Fyysinen sijainti ei ole merkityksellistä, mutta sijainti on alustat ja yhteistyöverkostot. Keikkatalouden digitaalinen prosessi korvaa ihmisten välisiä verkostoja ja rakentaa luottamuksen työn ostamiseen.

Harva yritys on verkostomainen ja luonteeltaan yhteisö

Yksi harvoista hajautetun yrityksen esimerkeistä on MySQL tai se oli sitä ainakin vuoteen 2008 asti ennen kuin se myytiin Sun Microsystemsille, joka edelleen myytiin Oraclelle 2010. MySQL on avoimen lähdekoodin tietokantaohjelma. MySQL muodostui käytännössä avoimen lähdekoodin tekemiseen organisoituneen yhteisön kautta ja siten oli luontevaa rakentaa yritys samalla kaavalla. Vuoteen 2001 saakka voidaan sanoa MySQL:n olleen verkossa oleva kehitysprojekti ja liikevaihto oli alle miljoona euroa. Kun MySQL:n vetäjäksi tuli Mårten Mickos, MySQL:n kasvu lähti liikkeelle myös yrityksenä. Kun MySQL järjesti työntekijöilleen tapahtuman Floridassa, väkeä tuli paikalle 110:n eri lentokentän kautta ja osallistujia oli vain noin 300 (Jukka Ala-Mutka, Strategiamalli s. 253-262, 2008, Talentum).

MySQL ainakin oli hajautetusti toimiva yritys (itsenäinen yritys 2008 asti), mutta näitä ei ole edelleenkään merkittävässä määrin, vaikka tästä on jo kymmenen vuotta. Yritys voi toimia verkostomaisesti ja sen ydin voi olla yhteisö. Toimintakulttuuri on kuitenkin niin kaukana suurimmasta osasta teollisen aikakauden yrityksiä, että tämä muutos ei tapahdu, vaikka tekninen valmius onkin olemassa.

Sijainti on tuntemista ja luottamusta verkossa – digitaalinen minä

Yleensä niillä, jotka ovat tunnettuja verkossa, on mahdollisuus valita työpaikkansa sijainti. Vielä harvempi pystyy myymään pelkän digitaalisen presenssin kautta. Vielä harvempi rekrytoi näkemättä reaalielämässä. Itselle on nyt muutaman kerran tapahtunut se, että asiat on sovittu verkossa ilman tapaamista. Tämä on tapahtunut vasta kun on kirjoittanut yli 40 blogia, on ollut aktiivinen digikanavissa ja on panostanut omiin kotisivuihin. Digitaalinen persoona tulee olla vahva, jotta kauppa ja työ sujuu ilman tapaamista reaalielämässä.

Henkilön tunnettuus on ratkaiseva tekijä ja luottamus tunnettuun persoonaan. Tähän asti tämän on voinut tehdä vain julkkikset, mutta ei “tavalliset” asiantuntijat. Tavallisena asiantuntijana tarkoitan henkilöitä, jotka eivät ole tekemisissä musiikin, populaarikulttuurin, tms. kanssa vaan ovat erinomaisia asiantuntijoita omassa ammatissaan, mutta ei voida puhua kuitenkaan rokkistaran asemasta. Kun lisäksi työtä vaihdetaan useammin, on toimivampaa, että sijaitsee fyysisesti alueella, jossa on runsaasti oman alan työpaikkoja. Jotta sijainti ei rajoittaisi työn hakemista ja saamista, tulisi työnhaku pystyä tekemään täysin verkossa.

“Vielä ei ole palkattu yhtään tavista ilman tapaamista reaalielämässä?”

Digitaalinen minä tulisi olla siis niin vahva, että työstä sopiminen, aloitus ja tekeminen voidaan tehdä täysin verkossa. Nyt tähän pystyy vasta kourallinen, joten ei ole ihme, että reaalielämän sijainnilla on edelleen suuri merkitys.

Verkoston ja digitaalisen minän merkitys

Työtä ja keikkoja on aina välitetty reaalielämän verkostoissa, mutta poikkeuksetta tässä on taustalla se, että ihmiset tuntevat toisensa reaalielämässä, ovat työskennelleet jo aikaisemminkin yhdessä ja toinen suosittelee kolmatta henkilöä niin, että “laittaa päänsä pantiksi”. Luottamusketju syntyy ihmisten välille.

“Verkosto muodostuu luottamusketjuista.”

Jotta työ laajemmin toimisi hajautetusti, työympäristö tulisi olla verkosto ja yhteisö, joka organisoituu ratkaisemaan haasteita ja tekemään projekteja vain verkon välityksellä. Jotta fyysisellä sijainnilla ei olisi merkitystä, tulisi omaksua yhteisön työskentelytapa (vrt. MySQL case), joka on kuitenkin kulttuurisesti niin erilainen, että nykyiset organisaatiot eivät ole siihen halunneet siirtyä tai eivät ole kyenneet. Verkkoyhteisöt ja digitaalinen minä eivät ole vielä riittävän tehokkaita hoitamaan digitaalisesti tarvittavaa sosiaalista prosessia reaalielämässä.

“Digitaalinen minä edellyttää tunteen välittymistä.”

Digitaalisissa alustoissa välittyy tehokkaasti asiat, mutta heikommin tunteet. Tunteet ovat kuitenkin ne, jotka saavat aikaan sosiaalisia sidoksia, luottamuksen ja tulkitsemme toista ihmistä ilmeistä ja eleistä. Reaalielämässä ikään kuin “varmistumme” henkilöstä, kun tapaamme. Jotta sosiaalisia suhteita voi syntyä verkossa, tulee digitaalisten alustojen välittää paremmin tunteita, tunnetiloja, tunnelmaa ja olotilaa.

“Digitaalinen minä on edellytys digitaaliselle työnteolle sijainnista riippumatta.”

Piilaakso verkossa – Uusi Piilaakso?

Jotta työ olisi täysin vapaa fyysisestä paikasta, tulisi Piilaakson menestystekijät korvata digitaalisilla korvikkeilla. Ne ei ole pakko olla samoja, mutta korvaavia.

Tarvitaan verkkosijainti, joka vetää

  • puoleensa parhaat erikoisosaajat,
  • riskiä pelkäämättömät yrittäjät ja
  • sijoittajat.

Verkkosijainnin tulisi tyydyttää yhteisön tarpeet:

  • Kulttuuri
  • Luovuus
  • Teknologia

Toimijoiden välille tarvitaan luottamus, löyhät ja vahvat sidokset, jotka vastaavat reaalielämän ominaisuuksia.

“Luottamus on verkon starttimoottori ja voiteluaine.”

Työskentely verkossa ei voi rakentua laajasti perinteisten organisaatioiden toimesta jäykkiin sopimuksiin. Tässä voi kyseenalaistaa myös juridisen organisaatiomuodon eli yrityksen olemassaolon. Yrityksiä varmasti tarvitaan, mutta työn tekemistä ei organisoida yrityksen sisälle. Organisaation toimintatapa ja kulttuuri täytyisi muuttua radikaalisti yhteisöksi. Yhteisö on se uusi sijainti, joka rakentaa Uuden Piilaakson. Tässä voi olla yritys (tai yritykset) juridisena yksikkönä, mutta mitään muuta ei perinteisestä yrityksestä Uuteen Piilaaksoon tulekaan. Yhtiökokoukset, hallitukset, johtoryhmät, sopimukset ja hierarkkinen organisaatio ei toimi vaan tarvitaan digitalisaatioon perustuvat uudet mekanismit.

(1) Ensimmäinen tarvittava asia on digitaaliset persoonat, joilla on kyvykkyyttä toimia verkossa ja myös pystyvät toimimaan sosiaalisesti verkossa luoden uusia yhteyksiä ja verkostoja.

(2) Toiseksi tarvitaan yleisiä sosiaalisia alustoja edistyksellisellisemmät teknologiat, jotka toteuttavat Uuden Piilaakson positiivisen kehittymisen ja itseään vahvistavan kehän (osaajat, yrittäjät ja rahoittajat).

(3) Kolmas asia on sopimukset (osakassopimukset, työsopimukset, jne.), jotka reaalielämässä kangistavat ja hidastavat asioiden aloittamista ja edistämistä. Sopimukset tulee korvata yleisillä säännöillä ja standardeilla, jossa ei hierota jokaista yksityiskohtaa erikseen jokaisen kanssa. Sopimukset korvataan käyttöoikeuksilla ja -ehdoilla, joita voidaan muuttaa ja toimintaa sääntelee arvot ja algoritmit, jotka ohjaavat Uutta Piilaaksoa toimimaan tehokkaammin, luovemmin ja paremmin kuin mikään muu sijainti reaalielämässä tai verkossa.

Kirjoittaja

Jukka Ala-Mutka, TkT

Havaintoja ja kirjoituksia digitalisaatiosta, mobiilista, johtamisesta ja liiketoimintamalleista voi seurata eri kanavissa.

Lisätietoja: https://jukkaam.com/

Seuraa LinkedinTwitterInstagramPinterestFacebook ja Slideshare. Voit seurata Linkedinissä myös ilman kutsumista ja Facebook on työpersoona (sivu).

Teen lähes päivittäin lyhyitä videoblogeja, joita voi seurata Facebookissa #dailyjukkaam.

Pidemmät blogit ja koosteet saat myös sähköpostiin. Liity postituslistalle: https://jukkaam.com/subscribe

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s