Hyviä ihmisjohtajia ei ole olemassakaan – on vain hyvää johtajuutta

Tiimin johtaja vastasi budjetista tähän asti…

Taloudellisen laskusuhdanteen tai siis voisi sanoa jopa nopean romahduksen, mutta onneksi lyhyen sellaisen, takia kaikki hyväksyntä kustannuksista meni tiimin johtajan esimiehelle – vice presidentille, joka on tyypiltään “numerojohtaja”.

Olin suunnitellut meneväni seminaariin, jossa esitellään uusia teknologioita eri valmistajilta.

Meiltä on myös tulossa omaa teknologiaa, mutta matka olisi ollut tärkeä jo kilpailijakartoituksenkin takia, mutta myös oppimisen näkökulmasta itselle ja koko tiimille. Nyt matka piti erityisesti perustella lomakkeella, koska esimiehen esimies ei minua tuntenut eikä hän ollut kovin hyvin perillä tiimin tilanteesta.

Seminaarihakemus tuli bumerangina takaisin, koska pitää säästää. Tilauskanta on laskenut sen takia, että epävarmana aikana asiakkaat siirtävät projektien aloittamista. He eivät varsinaisesti ole lakanneet ostamasta, mutta ison projektin puolen vuoden siirtyminen luo ison loven budjettiin. Näyttää siltä, että myynti laskee koko markkinassa ja isot kiinteät kustannukset eivät juuri jousta. Ennen talouden käännettä asetettua tavoitetta ei saavuteta ja bonukset – joilla sellaisia on – jää saamatta. Tässä on ollut jo yli viisi vuotta jatkuvaa kasvua ja tavoitteet on aina ylitetty. Tässä on kerätty myös palkintojakin.

Nyt kaikki matkustaminen on kielletty ja kaikki kululaskut menee portaan tai pari ylemmäksi. Johdossa on erityinen “cost management board”, joka kyttää kaikki kululaskut ja säästökohteet.

Onneksi tästä on jo pitkästi aikaa, mutta kokemus tuntuu silti edelleen pahalta – minua ei kohdeltu kuin aikuista.

Ei se, että seminaarimatka ei toteutunut, vaan se, että minua ei kohdeltu kuin aikuista, joka pystyy erottamaan sen, mikä on tarpeen ja mikä ei. Minulle ei kyllä edes annettu mahdollisuutta muodostaa omaa käsitystä, koska kaikki päätökset liittyen kustannuksiin oli poistettu koko tiimiltä ja jopa tiiminvetäjältä.

Johtamisen ongelma on johtaja ja perinteinen johtajakäsitys

Tuntuu, että tämä on edelleen aika tyypillinen tilanne, jossa asiasta tietämätön tekee päätöksen. Aina, kun tulee epävarma aika, päätöksentekoa tiivistetään ja keskitetään.

Huono ja epävarma aika kysyy aina vahvaa johtajaa – tähän asti.

Tämä on sinänsä aika hassua, että paras työntekijä ylennetään johtajaksi ja huonompi ei. Kuitenkin hyvä asiantuntija ei ole paras johtaja. Näin päädytään tilanteeseen, jossa on huono johtaja ja huono asiantuntija.

Kaikki päättyy aina siihen tehtävään, jossa on huono.

Kun kyse on asiantuntijaorganisaatioista tai ihan vaan joukosta fiksuista ihmisiä, johtajaa ei tarvita. Kun tiimillä on ymmärrys tilanteesta, tapa keskustella ratkaisusta ja selvittää konfliktit pääosin itse, johtajuus ei (pääosin) tarvitse lainkaan johtajaa.

Tuntuu siltä, että elämä on monimutkaista. Onko elämä monimutkaisempaa kuin aikaisemmin? Ehkä se on vain tunne, mutta tunne on se, joka meihin vaikuttaa. Toisaalta onko päteviä ihmisten johtajia olemassakaan tässä ajassa ja onko ihmisten johtaminen jatkossa vieläkin haastavampaa? Onko tämä yhtälö täysin mahdoton?

Hyviä ihmisjohtajia ei ole olemassakaan – on vain johtajuutta

Voisi kysyä sitä, että onko ihmisten johtamista lainkaa olemassa ja miksi sellaista edes tarvitaan modernissa johtamisessa keskellä työn murrosta ja tässä digitaalisessa ajassa. Onko johtaja lainkaan kykenevä sekä olemaan hyvä teknologiassa, prosesseissa, numeroissa ja vielä täydellinen ns. ihmisjohtaja?

Tehdään ajatusleikki kolmella päätöksellä:

  1. Otetaan numerojohtajat pois siis kellokallet ja kululaskuista päättävät johtajat
  2. Poistetaan ihmisten johtaminen kokonaan pois
  3. Lisäksi oletetaan ihmisten olevan aikuisia (lue: he kykenevät ymmärtämään tilanteen sekä pystyvät tekemään ryhmässä järkeviä päätöksiä).

Toki lain mukaan ja muutenkin joku johtaja tarvitaan, mutta ei sellaista, joka liittyy suoraan omaan ja tiimin tekemään työhön tai kontrolloi sitä.

Itseohjautuvuus ja itseorganisoituvuus johtaa kaaokseen ilman johtajuutta

Kun tämä “leikki” asetetaan kylmiltään perinteiseen organisaatioon, tapahtuu todennäköisesti useita asioita:

  1. ihmiset alkavat riitelemään (eivät pysty ratkaisemaan konflikteja),
  2. tulee yhteismaan tai vapaamatkustajaongelma (kukaan ei ota vastuuta ja lusmuillaan) ja
  3. tilanne ajautuu sekasortoon (kukaan ei ymmärrä kokonaisuutta).

“Ilman johtajaa” tarvitaan ratkaista ainakin seuraavat johtajuuden osa-alueet ja kehittää toiminnalliset rakenteet:

  1. miten ryhmä tekee itse ratkaisut ja selvittää konfliktit
  2. miten ryhmä ottaa yhdessä vastuuta
  3. miten ryhmällä on selkeä näkemys tilanteesta nyt ja miten ryhmän ratkaisut vaikuttavat tulevaisuudessa

Pelkästään näillä ei pärjää, mutta tässä ollaan jo hyvin pitkällä kohti tehokasta ja joustavaa toimintamallia, jossa on johtajuutta, mutta ei johtajaa.

Onhan tämä aluksi raskasta, mutta jatkossa on helpompaa.

Kun näillä periaatteilla kasvattaa myös lapsensa, odotusarvo on se, että tulevaisuudessa homma sujuu vaikka arki tuntuu välillä raskaalta.

Klooni sai koulusta vahvuusdiplomin ks. kuva alla.

 

Onko tämä geeneissä vai kasvatuksessa vai ihan vaan sattumaa 😉