Takuuvarma innovaatio 7 askeleella
Innovaation prosessin ulottuvuuksia
Rakennetaan ensin innovaatioprosessi sen mukaan mitä innovaatioista tiedetään.
Uusia ideoita syntyy kaiken aikaa, joten ideoiden luomisessa on vaikea pidättäytyä vain vaiheistettuna prosessina. Olkoon ideointi siten jatkuvaa ja sitä ei ole puristettu mihinkään pakko-ohjattuun prosessiin.
Uusia ideoita voi syntyä (1) itse tekemällä – havaitsee jonkun ongelman, joka pitäisi ratkaista, (2) seuraamalla käyttäjää (asiakasta) tai vaikka (3) tutkimalla mitä muut tekevät joko samalla tai varsinkin toisella alalla. Täten ideaprosessia ei voida vakioda ideoiden lähteen mukaan vaan ideoita tulee etsiä eri paikoista.
Innovaatio yleisesti määritetään olevan kaupallisesti toimiva keksintö, jolloi se on jo viety markkinnoille. Innovaatio tulee todeta käytönnössä, jolloin innovaatiota ei voida täysin luoda kammiossa eikä pelkästään suunnitelemalla tai laboratoriossa testaamalla. Innovaatioon liittyy selvästi markkinoilla testaaminen todellisessa ympäristössä.
Idea taas on vaikea laittaa mihinkään selvään kokoluokaan tai kategoriaan – on sekä isoja että pieniä ideoita tai voisi jopa sanoa ideoiden yhdistelmiä. Näin ollen on hankala määrittää mitä idea on yhdenmukaisesti, jolloin yksi määritelmä ei oikein toimi, jos seuraava idea onkin eri muotoinen. Kun ideaa viedään eteenpäin, puhutaan innovaatioista, joka ei ole enää yksittäinen idea vaan joukko tosiinsa liitettyjä ideoita ja nykyisiä käytössä olevia asioita. Milloin ideasta syntyy kasa ideoita ja milloin siitä tulee innovaatio?
Innovaatioprosessi tulee olemaan jotain seuraavaa…
Jatkuvaa, jota ei voi puristaa yhteen tai vaiheistettuun prosessiin (ilman mahdollisuutta palata taaksepäin)
Ideoita syntyy sisällä ja ulkona ja sillä väliltä
Innovaatio prosessi sisältää markkkinatestauksen, joten ideoita tulee kokeilla käytännössä
Idean muoto voi haihdella, ja idea useimmiten liittyy toiseen ideaan tai joukkoon ideoita
Innovaatio on ideoiden ja nykyisten asioiden yhdistelmä
Tästä muodostetaan innovaatioprosessi, jossa ei ole vaiheita tai vaiheissa voidaan mennä myös taaksepäin. Prosessin alkupiste voi sijaita missä vain, mutta se on joka tapauksessa markkinoilla. Alkupiste on siten tuntematon, mutta loppupiste on jo tiedossa – markkinoilla käytössä. Epäselväksi toki jää millä markkinalla, missä maassa tai missä muodossa. Idea ei oikein viihdy yksinään, joten se pitää yhdistää toisiin ideoihin ja olemassa oleviin asioihin. Täten idealla ei ole omaa prosessia kun idea on osa ideoiden verkostoa, jossa se joko on mukana tai ei ole mukana. Ehkä idealla voi olla status: tunnistettu, otettu mukaan, käytössä tai ei ole käytössä.
Tämä vasta alustava näkemys innovaatioprosessista.
Millaisia ideoita luodaan?
On innovaatioita ja Innovaatioita ja INNOVAATIOITA.
Lähtökohtaisesti voidaan jako tehdä ns. nykyisyyttä jatkaviin innovaatioihin, muutetaan joko tapaa toimia tai vain teknologiaa tai muutetaan sekä tapa toimia että teknologia.
Erilaisia innovaatiota voidaan olevan esim.[1]
Nykyinen liiketoiminta ja teknologia
Uusi liiketoimintamalli ja nykyinen teknologia
Uusi teknologia nykyisellä liiketoiminnalla
Uusi liiketoimintamalli uudella teknologialla
Riippuen kohteesta, riippuu myös menetelmät, miten uusia ideoita luodaan. Useimmiten haetaan vauhtia sekä teknologista että uudesta tavasta toimia. Samalla voi syntyä myös jotain täysin uutta.
Jaetaan “menetelmät” vastaamaan innovaation kohdetta seuraavasti [muokattu BCG-analyysi]:
Muokkaajat – hakevat pieniä parannuksia ja käytännössä toimia keinoja. Menetelmänä on lähellä nykyistä käyttäjää, jolta saadaan paljon tietoa tarpeista.
Toisen tien valitsijat – valitaan uusi suunta, uusi tapa toimia, käytetään nykyistä teknologiaa ja fokusta. Lähdetään muuttamaan tapaa toimia hakemalla uudet toimintamallit esim. toisilta toimialoilta
Sopeutujat – toimitaan kuten ennenkin, mutta haetaan uusia markkinoita, fokusta ja sovellusalueita nykyiselle teknologialle.
Seikkailijat – valitaan vaikein tie hakemalla uutta markkinaa, uutta fokusta ja ottamalla käyttöön uusia teknologioita
Innovaatiot tarvitsevat aikaa, jota ei voi laittaa kalenteriin
Aika voidaan nähdä kahdella tavalla. Ensimmäiseksi tarvitaan aikaa – usein “löysää” aikaa pysähtyä miettimään. Jos vain suorittaa, jää havainnot usein pois. Kun ideat eivät tule kuitenkaan “kello kädessä”, ei voida laittaa kalenteriin erityistä “ideointiaikaa”. Lisäksi ideat syntyvät tekemisen yhteydessä. Tässä on pienoinen paradoksi. Pitäisi olla aikaa ideoille, mutta ideat syntyvät usein tekemällä tai sellaisissa kohdissa, joita ei voi kutsua “ideoinniksi”.
Toinen aikaulottuvuus on aika kalenterissa ideasta innovaatioksi ja liikevaihdon kasvuksi. Poikkeukselliset kasvuyritykset ovat kasvaneet neljässä vuodessa miljardin dollarin liikevaihtoon esim. Google, mutta tämä on poikkeuksien poikkeus. Tavallisesti “tavallinen” kasvuyritys kasvaa noin kymmenessä vuodessa 100-500 miljoonaan. Joissain tapauksissa näyttää, että yritys olisi kasvanut nopeasti, mutta kun otetaan huomioon se, että ideaa on kehitelty jo useampi vuosi ellei vuosikymmen taustalla, ei yrityksen ikä kerro innovaation kehittämisen nopeudesta. Oma tutkimus on päätynyt siihen, että tarvitaan 10 vuotta yli 100 miljoonan dollarin liikevaihtoon. Usein tästä on tehty puolet ennen kuin yritys on perustettu tai isommalla yrityksellä on toimeenpanoa edeltänyt useiden vuosien tutkimustyö.
Innovaatiot tarvitsevat ajoitusta ja sattumaa
Uudet innovaatiot ova usein myös sattumaa. Esimerkiksi teepussi keksittiin vahingossa. New Yorkissa teekaupan pitäjä lähetti näytteitä asiakkaille pienissä pusseissa. Asiakkaat luulivat, että tee keitetään ko. pusseissa. Näin syntyi teepussi, kun asiakas käytännössä toimi väärin.
Lisää sattuman mahdollisuutta – Ajaudu outoihin paikkoihin ja kohtaamisiin erilaisten ihmisten kanssa
Innovaatio vaatii kovaa työtä
Kun uudet ideat voivat tulla koska vain ja millä tahansa yhdistelmällä, ainoa systemaattinen prosessi on ideoiden jatkuva kerääminen ja jakaminen. Pitää luoda itselleen rutiin, jolla ideoita kerää ja jakaa. Esimerkiksi Edison loi elämänsä aikana viisi miljoonaa sivua muistiin panoja.
Tee ideoiden keräämisestä rutiini
Innovaatioprosessin kymmenen käskyä
Nyt voidaan muotoilla “lopullinen” innovaatioprosessi
Jatkuvaa, jota ei voi puristaa yhteen tai vaiheistettuun prosessiin (ilman mahdollisuutta palata taaksepäin)
Ideoita syntyy sisällä ja ulkona ja sillä väliltä. Lähtöpiste voimolla missä vain.
Innovaatio prosessi sisältää markkkinatestauksen, joten ideoita tulee kokeilla käytännössä. Päätepiste on markkinoilla.
Idean muoto voi vaihdella ja idea useimmiten liittyy toiseen ideaan tai joukkoon ideoita
Innovaatio on uusien ideoiden ja nykyisten asioiden yhdistelmä
Vaatii muokkaajan, toisinajattelijan, sopeutujan ja seikkailijan ominaisuuksia
Pitää sisällään yllättäviä sattumia ja kohtaamisia, joita ei ole suunniteltu etukäteen
Vaatii aikaa, mutta sitä ei ole laitettu kalenteriin.
Vaatii kärsivällisyyttä. Innovaation kehittäminen voi kestää 10 vuotta tai enemmänkin.
Vaatii kovaa työtä ja rutiinia tehdä ideoiden jatkuvaa keräämistä ja jakamista. Jos ei ole ideoita ja ideoita ei ole jaettu, ei ole innovaatioitakaan.
Yksinkertaistetaan innovaatioprosessi 7 “vaiheeseen”
Ajaudu outoihin “paikkoihin” ja kohtaamisiin erilaisten ihmisten kanssa [lisää sattuman mahdollisuutta]
Kerää jatkuvasti ideoita kun niitä tulee [luo rutiini]
Jaa ideat heti [rakenna vuorovaikutus]
Yhdistele ideoita [kehitä kyvykkyys mallintaa kokonaisuus]
Testaa ideat markkinoilla [ota riskiä ja iteroi]
Kuuntele ja havannoi asiakasta kun hän käyttää testiversiota [ota käyttäjä mukaan]
Yksinkertaista ja lanseeraa markkinoille [priorisoi ja vähennä ominaisuuksia]
Vaikka olet kohdassa 5-7, teet silti jatkuvasti 1-4 niin, että voit lopettaa missä kohtaa tahansa ja jatkaa mistä kohdasta tahansa.
Ainoa jatkuva prosessi on ideoiden kerääminen, jakaminen ja yhdistely. Tämä on innovaatioprosessin alkupään kova ydin. Loppupään ydin on iteratiivinen testaus markkinoilla, joka päättyy markkinoille tai aihion hylkäämiseen (toistaiseksi).
Vaihtele keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta pidä nämä seitsemän kohtaa “prosessissa”.
